Harmaita

Ei niin symmetrinen – siis tarkoituksella – liivi valmistuu tänään. Voisin neuloa sitä vaikka koko ajan, mutta arki hankaloittaa harrastusta, niin pitääkin.

BC Garnin Sarah Tweed on ottanut paikkansa sydämessäni. Teki mieleni valkata liiviin väriä, koska sitäkin olisi ollut saatavilla, mutta päädyin kahteen eri harmaaseen. Seuraavaksi tartun tiilenpunaiseen taikka tummaan munakoisoon. Kullankeltainenkin kelpaisi... Mutta tästä tulee käyttövaate jos jokin: harmaa kun kelpaa kaiken kaveriksi. Ja harmaata tunnun muutenkin halajavan: töissä tikutan tummanharmaata, pitkää ja helppoa villatakkia, sitä, jonka ohje löytyy uudesta Eiran Langat -lehdestä.

Toivon, että saan senkin tällä viikolla valmiiksi, vaikka viikonloppu kuluukin kirjansidontakurssilla. Se onkin sitten ensimmäinen sellainen laatuaan. Aion tehdä muistikirjan käsitöilleni. Kunnianhimoisimmissa aatoksissani kirjoittaisin sinne kaikki muokkaukset, menekit ja muut, mutta totuus on toinen (mikäli jotakin on pääteltävissä nurkissa pyörivistä tyhjistä, mustista Moleskineista...).

Tavallistakin tavallisemmat

Malli: Kerän sukkakurssilta // Lanka: Lang Touring, 2 kerää

// Puikot: 4,5 mm:n pyöröpuikot 100 cm:n kaapelilla

Kerässä oli tiistaina villasukkakurssi, jonka aikana neulaisin alulle taas yhdet sukat. (Parittomia on tällä hetkellä neljä...) Tämä pari ei kuitenkaan jäänyt kesken vaan valmistui heti seuraavana päivänä, muutamassa tunnissa. Viitseliäisyyteni salaisuus piili tietysti tekniikassa: kun neuloo kaksi sukkaa kerralla, ei löydä itseään suluissa kuvatusta tilanteesta.

Nämä tavallistakin tavallisemmat, mustat villasukat on neulottu kärjestä aloittaen. Jos ja kun neulon sukat kärjestä, luon silmukat 'Judy's magic cast on' -nimeä kantavalla tekniikalla. Se on simppeli, ja sukan kärjestä tulee kaunis, kovin kaunis. Vähän kuin silmukoimalla tehty. Kärkialoituksen kompastuskivi piilee ainakin minulla sukan päättelyssä: sukan suusta tuppaa tulemaan tiukka, sellainen, että sitä ei ihan vain sujauteta jalkaan. Siksi olen siirtynyt tavallisesta päättelytavasta 'Jeny's surprisingly stretchy bind offiin' (jestas näitä englanninkielisiä neulontatermejä). Se ei ole kauniista kaunein, jos sukkia tarkkaa sukkalaatikossa, mutta jalassa varsi ei löpsötä lainkaan. Että suosittelen kokeilemaan, etenkin sukkiin.

Nyt jatkan Titityyn Tiinan suunnitteleman liivin neulomista BC Garnin Sarah Tweed -silkkivillasta. Koetan saada sen valmiiksi vielä tänään, mikä ei tuottane pulmia, sillä tekelettä ei malta laskea käsistään. Mitä teillä on puikoilla juuri nyt?

Pikana ja pakosta

... pakosta siksi, että Louhittaren Luolan sportti-Väinämöistä ei vain voinut jättää vyyhdille: sormet iskeytyivät siihen sillä sekunnilla, kun sain laatikon auki. Että viis niistä kaikista keskeneräisistä...

Jared Floodin Romney Kerchiefissä on juuri sitä kruusaamatonta eleettömyyttä, josta pidän. Neuloin eilisiltana pari tuntia ja kunhan varastan itselleni tänä iltana samanmoisen setin, huivi valmistuu huomiseksi. Messuhuivi.

Mutta on sitä myöten mukava lanka, että kyllä tästä yksi villatakkikin on tehtävä. Ainakin. Ja sukat kanssa.

Tuli vielä messuista mieleeni, että ensi viikolla on Helsingin Kädentaitotapahtuman vuoro. Kerä on ehdolla ensimmäistä kertaa jaettavan Noste-palkinnon saajaksi. Käykäähän äänestämässä suosikkianne.

Kaksin aina kaunihimpi

Malli: Yhden illan tuubihuivi kera pipon // Lanka: Debbie Bliss Paloma, 5 vyyhtiä (3 huiviin, 2 pipoon) // Puikot: 10 mm:n puikot huiviin, 8 mm:n pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla pipoon

Tweedpaidastani puuttuvat hihat, ovat puuttuneet toista kuukautta, koska aloitin muutamia "välitöitä" ja välitöiden välitöitä. On tullut tehtyä pipoja, huiveja, sukkia ja takkia, mutta valmista näyttää tulevan vain ensimmäisistä ja toisista. Yksi takki taitaa mennä tänään purkuun, koska tuntuu, että siitä tulee tuthan sopiva. Haluan ison, sellaisen tynnyrimäisen, jonka voi kiskaista päälleen pitkäksi venähtäneen työpäivän päätteeksi. Sellaisen makuupussin, jonka sisuksiin voi vaikka nukahtaa ja joka ei missään muodossa mahdu minkään takin alle.

Mutta tämä setti valmistui keskiviikkona. Neuloin Palomasta viime vuonna suunnittelemamme tuubin ja siihen sopivan pipon. Mietin vielä, tarvitsisiko se tupsun, ehkäpä sellaisen irrotettavan. Moninaisuus, katsokaas. Ja moninaisiahan nämäkin taas ovat – sopivat koko perhe Hoolle ja kiertävätkin päästä toiseen päivittäin.

Tuubin ohjeen löydätte linkin takaa, mutta pipo onnistuu tällä tavalla:

Paloma-pipo Viimeisen silmukan tapaan

Tarvikkeet
- 2 vyyhtiä Debbie Bliss Paloma -lankaa
- 8 mm:n pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla

Tee näin
1. Luo 60 s ja aloita suljettu neule: neulo *2 o, 1 o takakautta, 1 n*, toista *–* koko kerroksen ajan. Aseta silmukkamerkki kerroksen vaihtumiskohtaan.
2. Neulo toinen kerros seuraavasti: neulo *2 n, 1 o takakautta, 1 o*, toista *–* koko kerroksen ajan.
3. Toista kerroksia 1 ja 2, kunnes pipon korkeus on noin 21 cm ja viimeinen tekemäsi kerros on numero 1.
4. Aloita kavennuskerros: neulo *2 n yhteen, 1 o takakautta, 1 o*, toista *–* koko kerroksen ajan. Katkaise lanka ja pujota se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi. Päättele ja pue pipa päähäsi.

P.S. Pipo näyttää harvinaisen hyvältä myös nurinpäin.

Annie Hallin aikana

Ensimmäinen vapaa viikonvaihde kuukausiin ja kuinkas kävikään: heräsin eilen kuumeeseen ja kurkkuun kasvaneeseen kaktukseen. Soitin Lahden Kätevä & Tekevä -messuille, peruin tämänpäiväisen esiintymiseni, vetäisin siippani aivan liian suuret villasukat koipiini ja istuin sohvalle koko päiväksi. Suurimman osan siitä taitoin Eiran Langat -ilmaislehteä, joka ilmestyy parin viikon päästä, mutta sitten oli pakko antaa periksi reppuun piilotetulle Skein-kerälle. Sopivasti Annie Hallin aikana.

Ensikosketus Top Draw Socks -langan kanssa oli kutakuinkin koukuttava, sanoisin... Se on pehmeää, se on kepeää, se liukuu puikoilla tähän jokin ylisana. Täyden kympin lanka, josta teen Kirrukurra-kaulurin ja jota kyllä tilaan jatkossakin Kerään ja reilusti! Taitaa työ valmistua jo tänään, vaikka koetan pitäytyä puikoista iltaan asti. Tehnee hyvää kuumeesta(kin) kipeytyneille hartioille.

Syksyn paras

Malli: Rikke // Lanka: Lang Yarns Novena, 2 kerää // Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

Pipoja on putkahdellut kuin sieniä sateella, puikoilla on nytkin kaksi, ja tänään aloitan kolmannen, jonka löysin vallan mainiosta Weekend Hats -kirjasta. Koska ihminen toki tarvitsee kymmeniä päähineitä. Tai no, onhan meitä käyttäjiäkin: samat pipot kiertävät koko kolmihenkisen porukkamme kesken.

Suosikkipiponi on harmaa Rikke, jonka neuloin Lang Yarnsin Novenasta. Lanka lukeutuu TOP 5 -listalleni, sillä se on kepeää, kaunista, lämpöistä ja pehmyttä, neulottavuudeltaan enemmän kuin ihanaa. Ja voi hyvää päivää, miten riittoisaa: ystävä teki siitä juuri pitkähkön villatakin, johon kului 200 grammaa. 200! Teen samanmoisen, kunhan pääsen pipo- ja sukkakuumeeni paremmalle puolelle.

Mutta hei, kertokaahan te omat piposuosikkinne! Kyselee eräs, joka aikoo neuloa vielä aika monta pipoa...

Neljäs pariton

Minä en neulo sukkia. Tai neulon kerran kahdessa vuodessa, vähän kuin pakolla. Suurin sukkasaavutukseni lienee musta-punainen pari, jonka neuloin miehelleni vuosia ja vuosia sitten. AC Milan -sukat ovat vieläkin käytössä, nyppyiset ja huopaantuneet, mutta armaat kaiketi.

Mutta nyt, nyt olen neulonut neljä sukkaa alta kahden viikon ja kaikkien muiden neulomusteni ohella. Yhdelläkään ei ole paria, koska haluan kokeilla erilaisia lankoja, pintoja, kantapäitä... Olisihan sitä voinut tehdä kaksi kerralla, mutta eipä ole ollut kyllin pitkää pyöröpuikkoa käden ulottuvilla. 60-senttisestä on vain yhdelle. Ja juuri tällainen neuloja olen: sopiva puikko on aina kateissa, en malta kaivella oikeaa, vaan aloitan ensimmäisellä kutakuinkin passelilla. Enkä välty hudeilta, mutta hittejä on huomaten useammin.

Nämä aloitin eilen pimeässä ja pimeässä näytän niitä jatkavankin. Lukuvalo loistaa kolmen metrin päässä ja luo sattumanvaraisia säteitä kirjavaan sukkaani. En viitsi sytyttää kattovaloa, koska en jaksanut pestä lattiaa. Pimeässä se näyttää hyvältä, sukka vain mustalta. Mutta onpahan sitten yllätystä, kun kaivelen puikot taas päivänvalossa esille.

Lanka on muuten Wendy Roam, uutuus, jonka sain Kerään lauantaina. Tykkään. Näistä tulee hyvä pari tennareihini – tarkenee sitten talvipakkasillakin. Laitan ohjeen, kun saan nämä valmiiksi. (Don't hold your breath.)

Suosikki

Kelpo käsityölehtiä on aivan liian vähän – tai ainakin kotimaisissa lehtipisteissä. Kävin viime maanantaina Helsingissä, kolusin Akateemisen, Stockmannin ja Suomalaisen, mutta harvinaisen huonolla menestyksellä – ei lehden lehteä. Tai olihan siellä, postimyyntikatalogipaperille painettuja aviiseja, joiden kansissa yhdistyi kolmekymmentä toisiinsa sopimatonta sävyä ja joiden sisukset pursusivat pitsihörhellyksiä ja muita. Niitä katsellessa tuli ikävöityä Tampereen lehtivalikoimia. Saapa nähdä, onko uusi Knitscene löytänyt kulkunsa jo Stockmannille. Olisipa. Se jos jokin on hyvä käsityölehti, ainakin minun suosikkini. Käykää kurkkaamassa talviset ja huh, huh, miten hienot mallit täältä.

Mistä lehdestä te tykkäätte? Pannaan parhaat vinkit kiertoon, folks!

Knit Or Die

Kolme pipoa, yksi tuubi ja yhdet sortsit odottelevat yhä, että valokuvaisin ne, mutta onneksi käsityöt ovat muutakin, kuten välineurheilua. Välineet tosin ovat tavan takaa hukassa: se viides sukkapuikko, silmukkamerkki, sakset ja mittanauha. Ja puikkomitta. En tiedä teidän puikoistanne, mutta minun omistani lukemat kuluvat.

Vaan eipä haittaa enää ainakaan sukkapuikkojen osalta, sillä killutan kaulassani Succaplokin Knitter's Ringiä. Ei sillä, että sitä puikkomittaa päivittäin tarvitsisi, mutta kun se sattuu olemaan hienokin.

Kaupunkikelpoista kalanruotoa

Malli: Kaupunkikelpoista kalanruotoa (Kerällä-kirjastani) // Lanka: Rowan Lima, 3 kerää // Puikot: 6 mm

Viisi vuotta ja Musta tuntuu -blogini tuli tiensä päähän. Armashan se, vieläkin, mutta kadotin kyvyn muodostaa virkkeitä asioista, jotka lopulta vain toistivat itseään, Musta tuntuussa ja muualla. Enkä minä edes sisusta – paitsi olohuoneen pyykkipinoilla, jaloissa kaikkialle kulkevalla kissanhiekalla ja pentukoiran kaluamilla kalusteilla. Vaikka niillä minä neulonkin, pennun kalvamilla puikoilla. Pikkuisen tökkivät, ne bambuiset tikkuineen, mutta alumiinissa hampaanjäljet eivät haittaa.

Viimeinen silmukka on oma neulontablogini. Virkkaan vain harvoin, ompelen vielä harvemmin, mutta puikkoja kannan kaiken aikaa – niin Kerässä kuin kotonakin. Viimeisessä silmukassa olen kuitenkin kotonani, lankakaupan arki ja joskus juhlakin löytyvät  Kerän blogista. Olen tallentanut tämän uutukaiseni luonnoksiin jo monta tekstiä, mutta ne odottavat kuvia. Käsityö- ja sisustusblogeissa on ainakin yksi vissi ero: tällä puolella joudun valokuvaamaan itseäni (tai hankkimaan irtopään ja mallinuken ja muuta rekvisiittaa...), kunhan saan hankituksi oikeanlaisen kaluston. Oikeanlaisella kalustolla en tarkoita perheenjäseniäni, joista toinen on liian pieni kameran taakse ja toinen tärinäkäsi isolla T:llä.

Siksi ensimmäinen postaukseni on toisinto Kerällä-kirjastani, joka julkaistiin parisen kuukautta sitten. Yksi opuksen omista suosikeistani on kalanruotokaulahuivi. Nimi tulee sen neulepinnasta, joka on tiivis ja tavattoman kaunis. Tulisi kaiketi enempi oikeuksiinsa jollakin siloisella langalla, mutta minä valkkasin merinovillan ja alpakan pehmeän sekoituksen, joka ei kutita. Ilo neuloakin sitä on. Niin suuri ilo, että viimeiseen silmukkaan pääsi tuossa tuokiossa, vaikka kapoisalla huivilla onkin mittaa yli kaksi metriä.

Kerrottakoon nimittäin, että Viimeinen silmukka on kohtalaisen epäkelpo nimi blogilleni, koska ensimmäisiä silmukoita syntyy sellaiseen tahtiin, että ehdin vain harvakaseltaan viimeisiin. Haastetta ja hyvä niin.

Ja se ohje, se tulee nyt tässä:

1. Luo 30 s.
2. Aloita kalanruotoneulos, joka muodostuu kahdesta kerroksesta. Oikea kerros neulotaan tällä tavalla: Neulo 2 s oikein yhteen kiertäen (eli takakautta), pudota ensimmäinen s puikolta ja jätä toinen vasemmalle puikolle. Nurja kerros: Neulo 2 s nurin yhteen, pudota niistä ensimmäinen puikolta ja jätä toinen vasemmalle puikolle. Toista oikeita ja nurjia kerroksia, kunnes huivi on haluamasi mittainen, ja päättele.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11034349/?claim=r35bvceypsm">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>